RENTO(A)

RENTO(A)

Yhtenä ihan tavallisena arki-iltapäivänä se tapahtui.. äitimme tapasi Kurjenmäkikoti 2:ssa ensimmäisen kerran Rento –nimisen Hali-Koiran.
Alku meni pienen jännityksen merkeissä, isolta ja vähän arveluttavaltakin valtavan kokoinen koira tuntui. Joskin toisaalta myös aivan ihastuttavalta ja hellyttävältä! Mutta kuitenkin..
Ei se ollut siis mitään ”rakkautta ensisilmäyksellä”, mutta jotain kyseisessä tapaamisessa kuitenkin tapahtui, äitimme mielessä nimittäin. Uteliaisuus heräsi. Seuraavassa tapaamisessa pienen arkuuden tilalle oli tullut jo rohkeutta ja halu helliä Rentoa.
Äitimme ja Rennon seuraavat tapaamiset sujuivat jo vallan mukavasti. Ja sitä seuraavat kerrat aina vain Rennommissa tunnelmissa. Muutamien käyntikertojen jälkeen äitimme ja Rento olivat jo ”kuin vanhat kaverit”. Käytöksen muutos ensimmäiseen tapaamiseen oli aika iso!
Muutos oli aika iso myös äitimme mielessä. Huonomuistinen alkoi muistaa tapaamisiaan karvaisen kaverinsa kanssa ja uusia tapaamisia odoteltiin suurella innolla. Mieleen painuivat Rennon suuret ruskeat silmät, lämpimät koiran halaukset, tassun ja makupalojen antaminen., koiran pitäminen sylissä. Muistiin palautui myös asioita, joita ei ollut muistanut vuosiin: perheessä aiemmin olleita koiria, niiden kanssa tehtyjä asioita sekä tätä kautta muita elämän varrella tapahtuneita asioita.

Hali-Koira- tapaamisista muodostui äidillemme tärkeä viikoittainen, arkea piristävä mukava yhdessäolon hetki, josta muistettiin kertoa meille omaisille usein ja yllättävän paljon. Usean kerran myös meillä allekirjoittaneilla oli ilo olla mukana näissä äitimme ja Rennon sekä Kurjenmäkikoti 2:n muiden asukkaiden ja Rennon välisissä tapaamisissa. Ihania kohtaamisia!

Kiitos Rento!
Toivottavasti jatkossakin äitimme ja Kurjenmäkikoti 2:n väki saa nauttia sinusta ja kavereistasi.
Halauksella ja läheisyydellä on ihmeellistä voimaa!

Kiitos!

Turussa 14.5.2012 äitinsä puolesta, Seija ja Esko