Hali-Koiran vierailu Turun Otsossa – hoitokodin hoitajan näkökulma

Tapaamme Otsossa klo 13.00 ja Maarit sekä Viljo saapuvat. Pienen tervehdyskierroksen jälkeen saimme mukaamme Kaisan ja Helmin, ja päätimme mennä sisäpihalle kävelemään. Matkalla mukaamme lähtivät vielä Mikko ja Lilja. Kävelimme pihalla ja Kaisa piteli Viljon talutushihnasta. Välillä pysähdyimme silittelemään ja puhumaan Viljolle. Kaisa lauloi Viljolle ”Linnoissa kreivien häät vietetään...”, ja intouduimme muutkin laulamaan. Laulu raikui ja saimme muitakin sisäpihalle kuuntelemaan ja katselemaan Viljon talutusta. Lilja väsyi ja lähti sisätiloihin. Me muut aloitimme leikkiä Viljon kanssa.

Kaisa, Helmi ja Mikko menivät istumaan. Laitoin tarralaput heidän kenkiensä pohjaan ja Kaisa, Helmi ja Mikko nostelivat jalkojaan vuorotellen, yksi kerrallaan ja Viljo kävi kuonollaan tönäisemässä ylös nostettua jalkaa. Kyllä siitä naurua ja hyvää mieltä tuli kaikille. Viljo sai myös makupaloja. Mikko oli seurannut Viljon liikkeitä niin tarkasti ja huomasi että Viljolta oli jäänyt yksi pieni makupala (pienen sepelikiven kokoinen) huomaamatta. Mikko osoitti paikan ja niin Viljo kävi noutamassa makupalansa. 

Seuraavaksi leikimme palloleikkiä ja Helmi otti pallon oikeaan käteensä. Viljo kävi tönäisemässä palloa kuonollaan ja Helmi nosti molemmat kätensä ylös ja vaihtoi pallon vasempaan käteensä. Viljo kävi taas tönäisemässä palloa, jonka jälkeen Helmi antoi pallon Kaisalle. Leikki jatkui, ryhmä oppi siirrot hyvin ja niin kuljetimme palloa useamman kerran Viljon ja itsemme iloksi. Leikin jälkeen kävelimme tovin ja istahdimme laulutuokiolle. Lauloimme useita lauluja, Kaisa antoi sävelen aloittamalla laulun ja me muut jatkoimme. Lauloimme myös suvivirren ja sanoin laulun jälkeen, että tästä laulusta on nyt niin paljon puhuttu, mutta toivottavasti säilyy koulujen päätöslauluna. Helmi totesi, että tämähän on ruotsalainen kansansävelmä. Ajattelin, että on hienoa, kun tämä ryhmä on todella läsnä tässä, ilman levottomuutta, ilman mantraa. Meillä kaikilla oli todella kivaa, ja uskon että Viljollakin. 

Lähtiessämme kävelemään Helmi totesi, että siitä on pitkä aika, kun Viljo on viimeksi käynyt meillä. Siitä todella oli aikaa yli kuukausi, sillä viimeksi näimme Viljoa 24.2. Sovimme, että Kaisa ottaa huuliharpun mukaan seuraavalla kerralla. Kaksi tuntia on kulunut ihan siivillä ja lopulta on aika hyvästellä Viljo sekä hänen ”äitinsä” Maarit.

Pirjo, Turun Otson hoitaja

31.3.2014

(Asiakkaiden nimet muutettu.)